Hoito-ohjeita uima-altaille

• • pH-arvo 6,8 – 7,4
  • Vapaa kloori 0,5 – 1,0 mg/l
  • Sitoutunut kloori max. 0,4 mg/l
  • Bromipitoisuus 2,0 – 4,0 mg/l
  • Aktiivi happi 3,0 – 8,0 mg/l
  • PHMB arvo max. 50 mg/l
  • Syanuurihappo 25 – 50 mg/l
  • Kokonaisalkalisuuus 80 – 120 mg/l
  • Kovuus 100 – 200 mg/l

pH-arvo  on lukuasteikko välillä 0-14. pH 7 ilmaisee, että vesi on neutraalia, ts. sillä ei ole happomaisia eikä emäksisiä ominaisuuksia. pH-arvon ollessa alle 7 vesi on hapanta ja pH arvon ollessa yli 7 vesi on alkalista eli emäksistä. Liian hapan vesi voi aiheuttaa silmien kirvelyä, syövyttää metalliosia ja voi tehdä veden vihreäksi, mikäli laitteistossa on kuparia tai kupariseoksia. Liian emäksinen veden merkkejä voivat olla samea tai maitomainen vesi sekä kalkkisaostumat. Tällöin kloorin teho on alentunut ja vesi tuntuu rasvaiselta ja epämiellyttävältä uidessa.

Vapaa kloori  on kloorivaranto, joka vedessä on aina oltava esim. bakteerikasvun estämiseksi. Vapaa kloori ei haise.

Sitoutunut kloori, jota kutsutaan myös kloramiineiksi, on merkki veden likaantumisesta, ja sen määrä on pidettävä mahdollisimman alhaisena.

Sitoutunutta klooria muodostuu vapaan kloorin reagoidessa virtsan, hien ja ihosta irtoavien aineiden kanssa. Sitoutunut kloori antaa vedelle tyypillisen uimahallihajun.

Bromi  on halogeeninen alkuaine, josta on kehitetty uima- ja talousveden desinfiointiaine, toimii vähän samoin kuin kloori, hapettamalla ja hajottamalla. Liiallinen bromimäärä saattaa syövyttää esim. teräsosia ja laattasaumoja. Mikäli bromipitoisuus on liian pieni, vesi samenee ja siihen voi muodostua tulee leväkasvustoa.

Syanuurihappoa  voi muodostua altaaseen esim. käytettäessä päivittäin kloorina ”stabiloitua klooria”. 2 kg stabiloitua klooria synnyttää 1 kg:n syanuurihappoa, joka 20 m³:n vesimäärässä antaa syanuurihappopitoisuudeksi 50mg/l. Aineen yliannostus saa vedessä aikaan ”kloorilukon”, tilan, jossa kloori on kemiallisesti sidottu ja tehoton. Oireina ovat vihertävä vesi, vaikka mittaukset antaisivatkin tulokseksi korkean klooripitoisuuden. Syanuurihappopitoisuuden ollessa liian korkea eli 80-100mg/l tai sen yli, ylijäämä on poistettava lisäämällä altaaseen puhdasta uutta vettä, jonka jälkeen käytetään stabiloimatonta klooria, esim. kalsiumhypokloriittia.

Kokonaisalkalisuus  mitataan alkalisuusmittarilla, joka antaa veden sisältämää vetykarbonaattimäärää -ilmaisevan lukuarvon. Vetykarbonaatit toimivat vedessä pH-puskureina tai ”pH-jarruna” ja niitä on aina oltava tietty määrä. Veden alhainen alkalisuus eli emäksisyys aiheuttaa jyrkkiä pH-arvon vaihteluja (ylös ja alas), pieniäkin pH Minus tai pH Plus – määriä lisättäessä. Korkea alkalisuus estää voimakkaasti pH-arvon muuttumista.

Veden kovuus Arvot 200 – 300 mg/l merkitsevät kovaa vettä, joka voi olla sameaa ja epäselvää pH-arvon ollessa liian korkea ja muodostaa kalkkisaostumia altaan reunoille ja pohjaan. Arvot 0 – 50mg/l merkitsevät pehmeää vettä, joka syövyttää altaan metalliosia (lämmönvaihdin, pumput, putkisto), sekä laattoja ja saumausmateriaalia.